Ihana joulu!

Heipatirallaa!
Taas täällä ollaan me! Ei me olla mihinkään mentykään. Ollaan vaan pidetty vähän matalampaa profiilia ;D
Meillä elellään mukavia aikoja! On joulukuu ja kaksi yötä jouluun! Meidän Mamma on joulu-ihminen, kuulemma. Koko joulukuun se on tehnyt kummallisia, mutta mukavia juttuja. Ne kun pääasiassa liittyvät ruokaan ja syömiseen. Me ollaan leivottu pipareita, mitkä on muuten Perlan lemppareita ja torttuja jotka on  Golfon lemppareita! Torttujen syönti sujui meillä muuten sopuisasti! Mamma joka rakastaa luumua, söi keskustan ja me saatiin ne ihanan lehtevät sakarat siitä ympäriltä! Ja kaikki oli tyytyväisiä :D
Joulunpyhät meillä menee tänä vuonna vähän eri tavalla kun Mamma on töissä ja meidän uusi "kämppis" Onni-täti on kanski töissä. Me ei siis mennä Mummolaan ollenkaan vaan ollaan kotona. Mutta kinkkua ja muita herkkuja on silti luvassa ja lahjojakin tuo Mamma on paketoinut ja osa niistä haisi kyllä ihan meitin paketeilta ;) Jännää!
Tänään me yritettiin ottaa meistä joulupotrettia, mutta se ei oikeen onnistunu ja Mamma sai osan kuvista hävitettyä johonki bittimaailmaanki. On se vaan kätevä emäntä tuo Mamma :D
Mut tässä ne pari pelastunutta kuvaa. Lavasteet on vähän sinne päin, mut me ollaan söpöjä. Mikä on tietty pääasia!

 Me halutaan toivottaa kaikille maailman koirille ja niiden perheille ja tietty muillekin eläimille Rauhallista ja Ihanaa Joulua! Ja niille meidän kavereille jotka siellä jossain ilman omaa kotia kulkee: Toivotaan, että joku ihana ihminen teidät löytää ja ottaa omakseen <3
Me aiotaan jatkaa auttamista ja toivotaan, että mukaan liittyy paljon uusia ihmisiä! Ja kuulemma meille olis joku hoitolainenkin alkuvuonna tulossa... Siitä me palataan sit heti kertomaan kun saadaan tarkempaa tietoa...

Kesäkuvia...

Nyt kun syksy alkaa olla lopuillaan ja yöpakkaset lähestyy niin on kiva muistella kesää ja lämpöä :) Kyllä me talvestakin tykätään ja lumesta varsinki! Siinä on niin ihana riehua! Ja syksyllä taas on kiva kun lehdet tippuu puista ja ihmiset haravoi ne kasoihin joissa voi riehua :D Että me tykätäänki riehua :D
Mut tässä niitä kesäkuvia:

Kukkaisneito!

Kesämies!

Me riehutaan!

Nene-serkku riehuu!

Golfon tyylinäyte junassa matkustamisesta...

Perla katselee lintuja...

Antassun designtiimi...

Moro vaan kaverit!
Meillä on täällä tapahtunu vaikka ja mitä! Ollaan siis oltu mummolassa ja iso-mummolassa lomailemassa. Sitten me tultiin kotiin ja muutettiin uuteen asuntoon! Kiva ku  tää uus asunto on samassa talossa mut eri rappu vaan! Meidän lenkkireitit ja kaverit pysyy siis samoina!

Mut sit tolla Mammalla on ollut jotain ihan omia juttuja! Se on joskus tilaillu materiaaleja sellasesta Antassu-verkkokaupasta. Niistä se on ommellu meille ja monelle muullekin valjaita, pantoja, hihnoja ja kakkapussukoita. Nyt Antassu haki designtiimiä jonka jäsenet saa jonkun tuotepaketin josta sitten pitäisi väsätä jotain kivaa lemmikeille!

No Mammahan tähän tiimiin haki ja pääsi ehdolle neljän muun hakijan kanssa! Antassusta saapui sitten tuotepaketti josta ei nyt muistettu kuvaa ottaa, mutta se sisälsi sinistä nylonnauhaa, merenneito-aiheista koristenauhaa ja liipasinlukon... Eli talutushihna syntyisi tällaisesta paketista. Lisänä Mamma käytti vielä ruskeaa valkopilkullista puuvillakangasta.
Ja tällainen siitä sitten tuli:

Tässä vielä Golfo testaamassa uutta hihnaa!

Mummolassa

Me tultiin lauantaina tänne Kokkolaan, meidän mummolaan. Junalla tultiin ja enimmäkseen nukuttiin  koko neljän tunnin matka. Välillä syötiin eväitä, mikä olikin tietty koko matkustuksen paras osio :D
Mummolassa meitä kovasti jo odoteltiinki. Edellisestä vierailusta kun oli jo tovi vierähtänyt...
Mummolassa meillä on paljon kavereita!
Nancy on 15-vuotias toyvillakoira. Se on jo vähän dementoitunut höperö vanhus joka saattaa joskus murista meille kaikille, mut se on niin taivaan vanha et me vaan väistetään sen pärinät nätisti...

Nancy-vanhus hymyilee :)

Sit siellä on Luna, 7-vuotias, pieni sekarotuinen tyttökoira. Luna on kiva ja tosi kiltti. Lunan kanssa välillä leikitään, mut tosi nätisti koska Lunan jalat on vähän huonot. Niitä on monta kertaa kuulemma leikattu mut ei ne oo ihan kuntoon tullu :( Mut Lunaa se ei haittaa koska ne ei oo kuiteskaan kipeät. Luna on oikea vilukissa ja sen lempipaikka onkin ihmisen vieressä, peiton alla :)

Vanha kuva jossa Luna hoitaa nyt jo edesmennyttä Wiljami-marsua <3

Ja vielä yks kaveri on esittelemättä. Kaksi vuotta vanha Nene joka on meidän Jenni-tätin koira. Nene on ihan oikea Romanian Romani vaikkei se oo kalasatamassa asunutkaan. Nene tuli nimittäin Kodittomien Koirien Ystävät ry:n kautta Romaniasta Suomeen ja parin mutkan kautta se muutti Mummolaan. Nenen kanssa me leikitään, painitaan, juostaan ja nukutaan. Se on ihan huippu-koira, vähän vaan villi mut se on niin nuori vielä :)

Juntti-Nene ;)

Nene ja Golfo kaivuuhommissa :)

Perla ja Nene paapaa <3

Omassa laumassa...

Meillä on täällä aika rauhallista kun ollaan vaan omalla porukalla... Meille ei vähään aikaan voi tulla hoitolaisia kun Mamman käsi on leikattu ja meissä on kuulemma jo ihan tarpeeks koiraa yhdelle kädelle!

Viime viikolla kun Mammalla oli vielä kaks kättä, meillä oli meidän Klaara-kaveri hoidossa! Klaara on 7kk vanha Shetlanninlammaskoira. Meillä oli kyllä niin kivaa ku leikittiin taistelupelejä sisällä ja puistossa Perla ja Klaara juoksi kilpaa! Golfo ei viittiny naisten juoksuleikkeihin sekaantua, muuta kuin välillä komentelemalla, ettei saa juosta liian kovaa kuitenkaan ;)
Mamma ei muistanu kuvia ottaa mut on sillä jotain meidän kuvia kuiteski puhelimessa ni ihailkaas vaikka niitä:

Perla paapaa...

Ja kun mamma ihasteli Perlaa piti myös Golfon näyttää kuinka söpösti osaa paapia ;)

Tässä meillä on tylsää kun ollaan kahdestaan puistossa...

Tässä me vähän yritetään pelata...

Ainaista ikävöintiä...

Tänään ollaan ekaa kertaa oman lauman kesken Natan lähdön jälkeen... Meillä oli Klaara-kaveri viikonloppukylässä ja se lähti iltapäivällä kotiinsa.... Silloin se iski... Mammalle tuli nimittäin kamala ikävä Nataa!
Onneks sillä on meidät ja meitä saa aina halia :)

Mamman puhelimeen oli jääny vielä pari kuvaa meistä:

Tässä kuvassa Golfolle on juuri leikattu lyhyempi kesätukka :) Ja ilme kertoo mitä mieltä poju itse on asiasta ;)

Perla ja Nata kalastaa :D

Perla löysi linnunsulan!

Nata löysi kodin

Moi!
Niinkuin otsikko kertoo Natiainen on löytänyt oman kotinsa jonne hän matkaapi huomenissa! Kauaa ei tarvinnut Natan kotia odotella. Pari viikkoa ehdittiin yhdessä elellä...
Kovin reipas ja leikkisä tyttö siitä arasta pörisijästä kuoriutui näinkin lyhyessä ajassa! Ja hyviä uutisia uudelle kodille: Nata on ollut koko viikon sisäsiisti... Taisi vain vaatia hieman aikaa totutella meidän rytmiin...

Reipas tyttö!

Moikka!
Ollaanpas me laiskasti päivitetty meidän kuulumisia, mut se johtuu tuosta meidän sihteeristä kun se on niin saamaton!
Täytyy varmaan alkaa etsimään uutta ;)

Nata on asustanut meidän kanssa nyt 9 päivää. Ihan uskomatonta miten nopeasti se on rentoutunut! Enää tosi harvoin se irvistää tai murisee meille! Yleensä vaan sillon kun meidän meno on liian rajua!

Vielä ei olla yhdessä leikitty, mutta Nata tykkääkin leikkiä yksikseen pallolla ja pehmoleluilla...

Ulkoilut sujuu hienosti ja reippaasti! Pupuja Nata on kova jahtaamaan. Se oikein vikisee ja hyppii kun ei remmi päästä sitä pupujen perään!

Sisäsiisteys otti vähän takapakkia kun Mamma meni töihin eikä Nata jaksa pidättää vielä niin kauaa. Me ollaanki nyt ilman mattoja koska ne oli Natalle mieleisiä pissa-alustoja :D Mutta näyttäs siltä, että Nata ymmärtää kyllä, että ulos olisi tarkoitus tehdä pisut ja kakat. Joskus jos parvekkeen ovi on auki niin Nata on saattanut käydä siellä tortulla kun ei se osaa vielä pyytää ulos eikä toi Mamma aina ihan tajua...

Ruuasta Nata pitää tosi paljon ja se tuleekin aina innoissaan syömään kun sitä kutsutaan. Nata on syönyt pääasiassa riisi-ohra-liha-porkkanaseosta ja on se maistanut ihan purkkiruokaakin. Kaikki on kelvannut. Tyttönen painoi 4,2kg pari päivää sitten ja se taitaakin olla aika passeli kilomäärä tuon kokoiselle neitokaiselle... Muutama sata grammaa on ehkä varaa lihoakin...

Kisut on saanu olla ihan rauhassa. Niitä ei ole jahdattu eikä lahdattu :D

Äsken me oltiin lenkillä ja Mamma napsi muutaman kuvan puhelimellaan. Toivotaan et ne näkyy ihan hyvin...

Natiainen iltalenkillä

Löysin aarteen!

Lenkki seis! Nyt leikitään kepillä!

Annas mä maistan sitä sun heinää...

Tuolla ne puput olis kun pääsis vaan perään...

Lähentymistä ;)

Ei ehkä ihan bestiksiä vielä, mut lähentymistä selkeästi...

Kaljumasut päikkäreillä :)

Hiomaton ehkä, mutta ehdottomasti timantti!

Moi!
Nyt on Natalla pari yötä takana suomen maassa. Pääasiassa meillä menee hyvin, mut välillä Golfo ja Nata vähän riitelee... Nata taitaa vähän pelätä meitä, niinpä se irvistää ja näyttää hammasta meille jos liian lähelle mennään...
On se kyllä päivässä rauhottunut huomattavasti. Lenkilläkin me kävellään rinta rinnan eikä se murise yhtään. Natalla on selässä arpi, ehkä sitä on joku koira haukannut niin se on vähän varuillaan...?

Mammasta ja Tätistä Nata tykkää toden teolla! Se on välillä ihan vaan pusipusi-halihali!
Lenkillä Nata kulkee nätisti, ei juurikaan vedä eikä poukkoile ympäriinsä paitsi silloinkun pupuja tai lintuja on näköpiirissä! Perlan kanssa ne yhdessä jäljestää ja jahtaa saalista!
Pissat ja kakkat on tullut ulos, ekan yön vahinkoa lukuunottamatta joten kohta tohtii jo sanoa, et neiti on sisäsiisti!

Kissa-pojat ei Nataa kiinnosta ollenkaan! Aamulla Nuutti-kisu oli vähän puskenut ja halinut Nataa niin se oli vaan vähän säpsähtänyt ja lähtenyt pois...
Leluilla Nata tykkää leikkiä ihan yksinään. Vähän Mamma saa osallistua mut me ei, ainakaan vielä...

Pari kuvaa vielä olkaas hyvät:

Täällä korissa on kiva leikkiä leluilla!

Lenkille lähtö on ihan superkivaa!

Nata Natiainen

Eilisilta oli ihan kummallinen.... Mamma ei vaan tajunnu tulla nukkuun vaikka me kuinka haukoteltiin sohvalla... Ja sit yhden aikaan yöllä me mennäänki ulos! Ja nähdään siellä maanmiehemme tai siis -naisemme Nata! Mikä sattuma! Nata olikin juuri meille tulossa! Ne Costa Blancan rescuekoirien kivat tädit oli hakeneet Natan lentokentältä ja kyyditsivät sen tänne meille! Iso kiitos tädit siitä!

Vähän me siinä ulkona haisteltiin ja tutustuttiin... Ei se kyl ihan rakkautta ensisilmäyksellä ollut... Nataa vähän tietty jännitti ja se murisi meille ja mehän tietty ei kyllä jääty pekkaa pahemmiksi vaan pöristiin takas. Mamma ja tädit siinä sit meidän remmejä selvitteli ja mentiin sisälle jatkamaan tutustumista...

Natahan bongas ensimmäisenä ruokakupin ja pojat kun se hotkas murkinat massuun tosi nopeesti!
Sitten se tassutteli ympäri kämppää, tutki hajuja ja ohimenessään muisti aina meille pöristä et älkää tulko iholle!
No sit me mentiin kaikki koirat ja Mamma nukkuun meidän makkariin ja hyvinhän tuo uni maittikin. Ainoastaan kuumuus häiritsi ja vuoron perään käytiin lattialla vilvoittelemassa...
Natalla oli masu vähän sekaisin ja yöllä se oli kakkinu matolle. No ei se mitään. Kyllä Mamma sen joutaa pestä! Sillä on nyt vapaatakin pari päivää!

Aamu-ulkoilu sujui hyvin. Nata käveli nätisti ja rauhassa tien reunaa pitkin! Siis eihän mekään kävellä nätisti tien reunaa pitkin! Mut tää tyyppi siis käveli ja käveli myös Marita-tätin kans päivällä! Pisu-asiat se hoisi hienosti ulos. Ei ole muuten yhtään pisua tullut sisälle!. Vielä ;)

Nata vaikuttaa tosi reippaalta ja leikkisältä vaikka onkin nyt toooosi väsynyt lennon jäljiltä! Mut eiköhän se siitä piristy kun nukkuu univelat pois.
Mammaa ja Tätiä Nata ei pelkää, paitsi kun mamma kumartui silittään Nataa. Nata meni kyyryyn ja sulki silmät kuin iskua odottaen! No eihän täällä iskuja jaella ja sen varmasti huomaa Natakin pian! Mutta mitä pahoja juttuja  Nata onkaan kokenut, ei se ole menettänyt luottamustaan ihmisiin kokonaan. Mamma sai aamulla käsipusuja, se todistakoon asian.

Olen Nata!

Nata paapii Perlan mökissä...

Menetkös sen kamerasi kanssa häiritsemästä!

Mamma? Jos suljen silmäni niin häviääkö tuo pörisijä mökistäni?

Tässä nyt alku-tunnelmia ja pari kuvaa. Jatkoa luvassa ;)

Lola muutti omaan kotiin!

Moikka!
Me tultiin pitkästä aikaa päivittämään blogia ja nyt meillä on teille jymy-uutisia! Lola Tirriäinen muutti tänään omaan kotiinsa! Lola on vielä matkalla kohti kotiaan kun se on kuulemma jossain aika kaukana... Vielä kauempana kuin meidän mummola ja sekin on kaukana, Kokkolassa!
Lola lähti tosi reippaana. Pari kertaa vilkaisi taakseen, että eikös ne muut jaksa ulos lähteä ollenkaan? Autossakin sujuu kuulemma hyvin. Lolamaiseen tapaan pitää joka paikkaan tukkia ja sitten välillä nukkua, että jaksaa taas touhuta!
Me ollaan ehkä vähän ihmeissään täällä, et mihin se Tirmeli oikeen lähti, mutta Onni-täti on täällä onneks ja se anto meille ydinluut niin on hommaa ja touhua meilläkin. 
Me elellään nyt ainakin hetken aikaa ihan tällä kokoonpanolla, mutta eihän sitä ikinä tiedä milloin tänne joku touhottaja taas ilmaantuu...

Tässä vielä muutama kuva Lolasta pakkauspuuhissa:

Hmm... Mitähän se hoitomami on pakannut tänne laukkuuni?

Ainaski nää on ihan väärässä järjestyksessä!

Näin mä vähän järkkäilen tavaroitani!

Ai kotiin?

Muistikohan uusi mami matkaeväät?

Rakas-Ankka ja prinsessa-valjaat omassa pikkulaukussa! Valmiina matkaan!

Lolan kertomaa...

Hei vaan kaikille!
Täällä kirjoittaa nyt Lola! Tulin kertomaan teille vähän mielipiteitäni asioista ja muutenkin kuulumisiani...
Minulla ei ole vielä omaa kotia, mutta ystäväni Perla ja Golfo ovat auliisti luvanneet majoittaa minua niin pitkään kuin tarve vaatii :)

Laskeskelin tässä juuri hoito-Mammani avustuksella, että olen ollut suomessa nyt noin kuusi viikkoa! On tämä suomi kyllä ihmeellinen maa. Silloin kun tulin niin aamuisin oli vielä niin kylmä, että pikku-Tirmeliä ihan palelsi. Viime viikolla oli niin kuuma etten ole koskaan edes espanjassa joutunut läähättämään niin paljon. Tällä viikolla on satanut vettä. Joka kerta kun me mennään ulos niin sataa. Höh.

Suomalainen ruoka. Ah. Ihanaa. Minä tykkään! Lihaa, porkkanaa, puuroa, riisiä, raejuustoa ja nappuloita silloin tällöin. Ja unohtamatta Mamman tekemää maksa- ja sydänlaatikkoa! Ja eilen sain iltapalaksi lihamureketta ja perunamuusia. Namskis. Olenkin lihonnut visiittini aikana 700 grammaa. Painan siis nykyisin 4,5kg. Vielä minulla on kuulemma varaa paisua ainakin 500 gammaa, sanoo Mamma. Mutta ei se mitään pläskiä ole vaan tiukkaa lihasta. Olen nääs kova tyttö kuntoilemaan.
Ehdin juosta kolme kertaa saman lenkin kuin muut kun säntäilen edestakaisin hajujen perässä. 
Perla ja Golfo ovat tutustuttaneet minut paikalliseen spesiaaliteettiin; pupun papanoihin! Niitä etsiessä kuluisi helposti tunti jos toinenkin :D Ja ne ovat niin makoisia!

Pidän myös ulkoillessa siitä kun tapaa muita koiria! Ihan jättiläiset minua hiukan jännittää, mutta uteliaisuus vie yleensä voiton ja käyn moikkaamassa niitäkin. Jotkut pikku-koirat ovat mielestäni vallan ihania ja haluaisinkin vain leikkiä, leikkiä ja leikkiä niiden kanssa! Vielä ei ole tullut sellaista koiraa vastaan josta minä en olisi tykännyt. Vaikka Perla ja Golfo monesti haukkuvat muille niin minäpäs tyttö vain menenkin kylmän viileästi moikkaamaan vastaantulijaa :) Näytän noille jäyhille, jo suomalaistuneille koirille vähän espanjalaista tapakulttuuria.

Ihmisiin minä tutustun myöskin mielelläni. Ovatpa minua saaneet vastaantulijat jopa syliin nostaa! Olen kaikkien mielestä vain niin kaunis!
Olen kiintynyt tuohon Mammaan ja täteihin jo aika lailla. Annan niille välillä pusujakin. Saan ilohepuleita yleensä aamuisin ja sitten iltaruuan jälkeen! Silloin kiehnään ja pyörin sohvalla kuin kissa.
Kissoista puheenollen... Ne ovat sitten mielenkiintoisia otuksia... Joskus jaksan tuijotella niitä monta tuntia ja joskus taas kyllästyn ja alan räksyttää niille! No kun ne vaan siinä hiljaa makaavat ja tuijottavat! Sanoisivat jotain tai leikkisivät edes, mutta kun ei. Tuijotetaan vaan...

Leikki alkaa minulta ja Golfolta sujua jo hienosti. Perlan kanssa en suoranaisesti uskalla vielä leikkiä, koska se on kuitenkin alfa-bitch, prinsessa ja meidän laumanjohtaja! Annan sille ja Golfolle myöskin pusuja. Kyllä ne minusta tykkäävät. Paitsi joskus pihalla ei ole kivaa kun ne kiusaa. Ne saavat hepulin remmissä ja jahtaavat toisiaan ja sitten minua. Silloin kupsahdan maahan ja odotan, että Mamma käskee Perlan ja Golfon painia keskenään. Eiväthän ne pahaa tarkoita, mutta olen kuitenkin niin heiveröinen, että parempi vähän olla varuillaan....
Minusta on kuulemma mahdoton ottaa kuvia kun olen yleensä niin vauhti päällä, että Lolan kohdalla kuvassa näkyy vain viiru! Pöh ja pah. Kuvaajastahan se on kiinni! Tässä esittelen teille hieman näitä nykyisiä lenkkimaisemia...

Täällä on kaunista ja vehreää!

Tuota pottia me usein kierretään ympäri!

Kaislikossa usein suhisee... Jännää!!!

Tässä me nuuskutellaan Perlan kanssa...

Nurtsilla on ihan kieriskellä!

Pieni koira. Iso maailma.

Rajasaaressa!

Heipskukkuu!
Me oltiin tänään Rajasaaressa koko lauma Mamman ja Marita-tätin kanssa! Se on kyllä paras saari ikinä. Siellä saa juosta vapaana pitkin metsää ja kalliota ja kyllä me juostiinkin. Perla varsinkin sai pari sellaista hepulia, että ohikulkijoitakin nauratti.
Golfolla oli kova urakka pitää naisistaan huolta, mutta loppua kohden sekin osasi jo relata :)

Mammaa vähän jännitti miten Lolan kanssa käy, saadaanko me sitä ikinä kiinni? Lola on kerran aikasemmin ollut vapaana koirapuistossa, kun siellä ei ollut ketään muuta. Sehän livahti aidan alta ihan uskomattoman pienestä kolosta puiston ulkopuolelle, mutta onneks Mamma sai sen heti kiinni!
Tänään me tarkastettiin kuitenkin ensin ettei aidassa ole Lolan mentäviä aukkoja! Vaaraa ei ollut koska Lola ei vapaaehtoisesti mene veteen. Ainut pakoreitti olisi ollut uimalla kiertää aita. Isoille koirille se ei ole urakka eikä mikään, niiden tarvii vaan vähän kahlata niin pääsee puikahtamaan karkuun! Sille asialle pitäisi kyllä tehdä jotain ennen kuin sattuu karkureissuja!

Lolalla oli kuitenkin ihan uusi asenne. Se seurasi omaa laumaansa kuuliaisesti. Mitä nyt välillä vähän eksyi kauemmas, mutta kun huhuiltiin niin sieltä se pikku-Tirmeli kirmasi Mamman ja Tätin luokse. Sitten saatiin herkkupalat kaikki jotta Lola huomaisi, että luoksetulo on todellakin kannattavaa!

Saaressa oli tänään aika paljon väkeä. Siitä saamme varmaankin syyttää ihanaa ilmaa! Oli niin lämmin, että kieli roikkui maassa lähes jokaisella koiralla. Aika moni siellä uskaltautui uimaan, mutta ei me niin välitetä vesileikeistä. Korkeintaan vähän kahlataan joskus... Tai pelastetaan aarteita jotka kelluu veden pinnalla...

Lola hurmasi kyllä monta vastaantulijaa. Isot koirat vähän jännitti, mutta pienet koirat kiinnosti kovasti :)
Ai niin, me meniin saareen ratikalla. Lola tuli Marita-tätin sylissä ratikkaan, koska isot autot sitä vähän pelottaa mutta sisällä se halusi itse kävellä, koska on kuulemma jo iso tyttö. Hyvin meni siis julkisillakin liikkuminen.
Sitä me ei vaan tajuttu et miks meidän piti kävellä takas kotiin siinä helteessä kun ratikatkin kerran kulkee? Mamma ja täti varmaan laihduttaa taas niin niiden täytyy kuntoilla... :D
Mut nyt me ollaan siis jo kotona ja ihan väsyneitä koko lauma! Loppu päivä kuluikin sohvalla maaten ja rentoutuen!
Lopuksi taas vähän kuvasaastetta saarireissulta! Olkaapa hyvät!

Hei! Olet aikas iso kaveri!

Mä voin kyl siirtyy jos sä haluut tähän maate ;)

Ihania tuoksuja...

Ja maistuukin ihan bueno!

Me juostaan!!!!

Hei! Sinä taas! Olet oikea maanvaiva :D

Komeat on maisemat!

Älä Golfo huoli, en mä karkaa! Ei tarvii vahtia!

Saiskos sitä vettä?

Ai et vielä pitäis kävellä kotiin?