iHOLA!
Me ollaan Perla ja Golfo. Synnyimme aurinkoiseen Espanjaan mutta hyvin pian elämä näytti meille varjopuolensa kuten myös monelle muulle lajitoverillemme. Meidät siis hylättiin. Perla löytyi äiti-koiransa kanssa pahvilaatikosta, moottoritien varresta. Golfo taasen löytyi takkuisena kuljeksimasta kadulta.
Mutta siihenpä se meidän alamäki päättyikin. Me oltiin onnekkaita koska pääsimme Suomalaisen yhdistyksen hoiviin ja meille etsittiin kodit Suomesta.
Meidän Mamma oli samoihin aikoihin päättänyt, että nyt olisi oikea aika ottaa oma koira. Mamma selaili luotettavan tuntuisen Suomalaisen yhdistyksen nettisivuja ja iski silmänsä Perlaan ja Perlan äiti-koiraan. Asiaa mietittyään Mamma tuli siihen tulokseen, että voisi adoptoida kaksi koiraa koska oli jo lapsuuden kodissaan tottunut kahden pikkukoiran kanssa elämiseen.
Niinpä Mamma otti yhteyttä yhdistykseen ja täytti kotiselvityslomakkeen. Yhdistyksestä vastattiin pian, että Perlan äitkoira oli rimpuillut itsensä irti remmistä lenkillä ja karannut eikä häntä enää löydetty etsinnöistä huolimatta! Mutta noin 6kk vanha Perla-tyttö oli tulossa Suomeen kotihoitoon, jossa häntä voisi käydä katsomassa.
Siinä kului sitten viikon verran aikaa ja Mamma matkasi Espooseen katsomaan Perlaa. Mamma ihastui ikihyviksi pikkuiseen arkajalkaan. Ongelmaksi muodostui vain Perlan arkuus. Tyttö tarvitsisi varmasti toisen koiran tukea kotikoiran elämän opettelussa. Johan siinä ehti Mammalle tulla suru puseroon kunnes muisti ajatuksen kahden koiran ottamisesta. Ja tällä kertaa otettiin yhteyttä Perlan hoito-tätiin ja ehdotettiin, että josko yhdistykseltä löytyisi toinen koiruus Perlalle kaveriksi. Yhdistys ja hoito-täti näyttivät vihreää valoa ja pian oli Perla ja surusilmäinen noin 3-vuotias Golfo varattu Mammalle.
Siitä alkoi sitten sellainen hössötys kun piti hommata pantaa ja kuppia, remmiä ja leluja. Mutta kaikki tarpeellinen löytyi ja kunhan Mamma vielä sai muutettua uuteen asuntoon voitiin Perla hakea kotiin.
Pari viikkoa joutui Perla odottelemaan velipoikaa joka haettiin sitten Helsinki-Vantaan lentokentältä kotiin.
Ja siitähän se riemu repesi. Kuvassa niin surullisen näköinen Golfo tiesi tulleensa kotiin ja kun ovi ensimmäisen kerran avattiin ja remmi irroitettiin syöksyi Golfo lujaa vauhtia sänkyyn jossa nukkui Mamman sisko ja Perla. Ja voi sitä iloa, hyörinää ja pyörinää! Aluksi me oltiin tosi villejä ja riehakkaita. Oli niin kivaa riehua ja leikkiä pehmeällä sängyllä ja torkahtaa siihen sitten leikin päätteeksi. Lenkillä oli ihana haistella kesän tuoksuja eikä Perlaakaan enää kauan jaksanut autot pelottaa.
Katsoi vain mallia isolta veljeltä ja pian oli homma hanskassa. Tähän auttoi toki paljon myös se työ mikä Perlan hoitopaikassa tehtiin.
Auto=nakki Perlalle. Auto=nakki Perlalle. Auto=ei pelota enää.
Tästä kaikesta on kulunut jo melkein kaksi vuotta. Itseasiassa tässä kuussa on meidän yhteissynttärit! Koska meidän tarkat syntymäajat ei ole tiedossa on Mamma valinnut meille synttäripäivän meidän Suomeentulo-kuulta. Eihän sillä meille niin väliä ole. Kunhan vaan saadaan lahjoja ja kakkua!
Tämä kuukausi on myös siitä erikoinen, että meille on tulossa vieras. Joo. Meidän entisestä kotimaasta Espanjasta, saapuu pieni Lola-tyttö omaa kotia etsimään. Ja kuten meillä Espanjassa on tapana mi casa e su casa ja silleen.
Tässä blogissa me sitten Perlan kanssa kerrotaan tietty meistä koska me ollaan päätähtiä, mutta myös Lolasta ja siitä kuinka me opetetaan sille kotikoirana olemista. Mikä on kyl aika helppoo. Pitää pissata ulos ja syödä vaan sisällä omasta kupista.
No onhan siinä toki kaikkee muutakin pientä yksityiskohtaa kuten remmissä kävelyä mikä sujuu meiltä muuten ihan mallikkaasti kunhan saadaan kulkea just sitä puolta katua jota halutaan ja kunhan muut koirat tajuaa pysyä tarpeeksi kaukana. Jos ne ei tajuu niin me haukutaan niille et menee muualle talsimaan. Nää on meidän lenkkipolut ja tää on meidän taluttaja! Onhan meillä toki tuttuja ja puolituttuja joita ihan maltillisesti moikkaillaan kun tuolla kuljeksitaan, mut siitä ja kaikesta muusta kerrotaan joku toinen kerta.
Nyt me mennään vappu-kävelylle Mamman kans!
