Aikku ja vierailijat

Meillä oli viime viikonloppuna vieraita; Mummi, Vaari, Jenni-täti ja Iso-Nene joka on siis koira :)

Ensiks kun ne tuli ovesta sisään Aikku säikähti niin kovasti, että pieni hätäkakka tipahti sen pyllystä :O

Aikku myös haukkui kovasti ihmisille, mutta Nenestä se ei välittänyt ollenkaan! 

Mummi on onneks tosi hyvä arkojen koirien kanssa, onhan sillä jo kokemusta Perlan kanssa elämisestä :)

Ei mennyt edes vuorokautta kun Mummi oli jo Aikun lemppari :) 

Myös Jenni-täti on hyväksytty rapsuttamaan Aikkua. Vaari oli vähän pelottava, mutta kyllä sekin viimeisenä päivänä jo kiinnosti Aikkua, joka kävi nuuskuttelemassa Vaarin sukkia :D 

Uuden kodin tuleekin ymmärtää arkojen koirien sielunelämää sillä Aikku tarvitsee aikaa ennen kuin uskaltaa luottaa uusiin ihmisiin! 

Nopeasti se kyllä on tähän mennessä uudet ihmiset hyväksynyt kun miettii millainen murisija se oli tullessaan! 

Aikku-apulainen

Aikusta on tullut reipas tyttö joka osallistuu mielellään kodin askareisiin. Aikku menee aina keittiöön hoputtamaan kun Mamma laittaa meille ruokaa. Se uikuttaa ja vinkuu pikku-äänellään oviaukossa ja tekee hassuja hyppely-liikkeitä :D

Aikku osallistuu mielellään myös kutomiseen. Se ei tarvii puikkoja ollenkaan kun saa pelkällä lankakerällä ja hampailla aikaan taideteoksia ;)

Aikun viimeisin työtehtävä oli joululahjojen paketointi. Se olikin kivaa kun oli rapisevaa paperia ja kiharaa narua :D

Hepuli-tyttö

Aikku on alkanut hepuloimaan ihan kunnolla! Se kaivaa, kuopii ja retuuttaa tyynyjä :D

Kuvat on taas huonoja kun vauhtia oli niin kovasti ettei kamera pysynyt perässä :D

Ulkoilua

Me ollaan opetettu Aikulle lenkkeilyä.

Aluks kun se tuli meille ja siihen ei kukaan saanut koskea niin sitä ei luonnollisesti pystynyt viedä uloskaan. 

Sitten kun Mamma sai sitä silittää niin harjoiteltiin valjaiden päälle laittoa, mikä oli sekin pelottavaa Aikun mielestä. 

Seuraava vaihe oli se, että Mamma sai ottaa Aikun syliin ja silloin alettiin myös käydä pihalla nuuskuttelemassa. 

Kaikki äänet oli tietty pelottavia ja ne ohikulkevat ihmiset ihan hirveitä! 

Sit Aikku keksi, et hän voi aina kun pelottaa, juosta Mamman jalkoihin piiloon. Se on muuten ihan positiivinen juttu, et Aikku turvautuu Mammaan kun pelottaa mut Mamma vaan meinaa kompuroida kun on kolme narua ja yks pieni koira jaloissa 😂

Nyt me on sit viikon ajan käyty jo ihan pikku kävelyillä. Aikamoista sähläystähän se on mut Aikku on välillä jopa innostunut ja nostanut hännän pystyyn! 

Tuli siltä tänään kakkakin ulos mut sisäsiisteydestä ei voi tässä vaiheessa vielä edes puhua! 

Opetellaan nyt ensin se, että ulkona on kiva käydä ja sieltä tullaan aina kotiin.

Ja kuvat on vähän huonoja mut Mammalla on vaan kaks kättä joten ulkokuvat on hieman haastavia 😊